Lasten tunne-elämän häiriöt: Tunnista, ymmärrä ja tue
Kun lapsi voi huonosti, koko perhe voi huonosti. Tämä on lause, jonka olen kuullut ja myös kokenut aivan liian monta kertaa. Se on raaka totuus vanhemmuudesta. Olemme tottuneet hoitamaan flunssat ja paikkaamaan polvet, mutta mitä teet, kun haava onkin sielussa? Kun kyseessä ovat lasten tunne-elämän häiriöt, monet vanhemmat tuntevat olonsa täysin avuttomiksi ja yksinäisiksi. Ja rehellisesti sanottuna, se on täysin ymmärrettävää. Tämä ei ole aihe, josta puhutaan kahvipöydissä, vaikka ehdottomasti pitäisi. Tässä artikkelissa sukelletaan syvälle aiheeseen – ilman turhaa jargon-höttöä, mutta täynnä käytännön tietoa ja, toivottavasti, myös toivoa.
Mikä on lasten tunne-elämän häiriö?
Aloitetaan perusteista, jotta olemme kaikki samalla kartalla. Tämä on monimutkainen aihe, mutta yritän purkaa sen osiin.
Yleiskatsaus ja määritelmä
Yksinkertaisesti sanottuna lasten tunne-elämän häiriöt ovat jatkuvia ja merkittäviä haasteita lapsen kyvyssä hallita ja ilmaista tunteitaan. Kyse ei ole satunnaisesta kiukuttelusta tai ohimenevästä surusta. Ei todellakaan. Puhumme käyttäytymis- ja tunnemalleista, jotka poikkeavat ikätasoisesta kehityksestä ja haittaavat lapsen arkea: koulunkäyntiä, kaverisuhteita ja perhe-elämää. Mitä ovat lasten tunne-elämän häiriöt, onkin kysymys, joka vaatii tarkastelua monelta kantilta. Ne eivät ole lapsen syy, eivätkä ne ole vanhemman syy. Nämä ovat sairauden kaltaisia tiloja, jotka vaativat ymmärrystä ja hoitoa, aivan kuten astma tai diabetes. On elintärkeää erottaa normaali kehitysvaiheeseen kuuluva uhma tai ujous todellisista haasteista, joita lasten tunne-elämän häiriöt aiheuttavat.
Varhaiset merkit ja oireet
Vanhempana sitä on jatkuvasti tarkkana. Onko tämä normaalia? Pitääkö huolestua? Varhaiset merkit tunne-elämän häiriöstä voivat olla hienovaraisia. Ne voivat ilmetä äärimmäisenä takertumisena, jatkuvana pelokkuutena, voimakkaina ja hallitsemattomina raivokohtauksina, jotka eivät liity mihinkään loogiseen syyhyn, tai syvänä vetäytymisenä. Lapsi saattaa valittaa jatkuvasti vatsakipuja tai päänsärkyä ilman lääketieteellistä syytä. Muistan, kun oma lapseni alkoi yhtäkkiä pelätä kouluun menoa. Aluksi ajattelin sen olevan vain vaihe, mutta kun aamut muuttuivat päivittäisiksi taisteluiksi ja itkukohtauksiksi, tajusin, että taustalla on jotain syvempää. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin vanhemman vaistot heräävät. On tärkeää tarkkailla muutoksia lapsen leikeissä, unessa ja ruokahalussa. Ne ovat usein ensimmäisiä vihjeitä siitä, että kaikki ei ole kunnossa, ja ne voivat olla merkkejä piilevistä haasteista, kuten vakavista tunne-elämän ongelmista.
Yleisimmät lasten tunne-elämän häiriöt
Tämä kenttä on laaja, ja diagnoosit voivat mennä päällekkäin. Mutta käydään läpi muutamia yleisimpiä, jotta saat paremman kuvan siitä, mistä puhumme.
Ahdistuneisuushäiriöt lapsilla
Ahdistus ei ole vain aikuisten juttu. Lapsilla se voi näyttää erilaiselta. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, eroahdistus… lista on pitkä. Lasten ahdistuneisuushäiriö oireet voivat olla jatkuvaa murehtimista tulevaisuudesta, paniikin tunnetta, fyysisiä oireita kuten sydämentykytystä tai hikoilua ja voimakasta halua välttää pelottavia tilanteita, kuten kouluun menoa tai kavereiden tapaamista. Kysymys, miten auttaa ahdistunutta lasta, on monen vanhemman huulilla. Ensimmäinen askel on hyväksyä lapsen tunne, ei vähätellä sitä. On tärkeää luoda turvallinen ympäristö, jossa lapsi uskaltaa puhua peloistaan. Tämä on yksi yleisimmistä lasten tunne-elämän häiriöiden muodoista.
Lasten masennus: Tunnista oireet
Tämä on raskas aihe. Ajatus masentuneesta lapsesta tuntuu väärältä, mutta se on todellisuutta. Toisin kuin aikuisilla, lapsen masennus ei välttämättä näy surullisuutena. Sen sijaan se voi ilmetä jatkuvana ärtyneisyytenä, vihaisuutena ja turhautumisena. Miten tunnistaa lasten masennus onkin haastavaa. Etsi muutoksia: lapsi ei enää nauti asioista, joista ennen piti, hän vetäytyy ystävistään, arvosanat laskevat tai hän puhuu toivottomuudesta. Nämä lasten mielenterveysongelmat oireet on otettava vakavasti. Kyseessä on vakava tila, joka vaatii ammattiapua, ja se on yksi sydäntäsärkevimmistä lasten tunne-elämän häiriöiden ilmentymistä.
ADHD ja tunteiden säätelyvaikeudet
ADHD yhdistetään usein ylivilkkauteen ja keskittymisvaikeuksiin, mutta sen ytimessä on usein myös valtavia tunnesäätelyn haasteita. Impulsiivisuus ei koske vain tekoja, vaan myös tunteita. Pienestä pettymyksestä voi seurata valtava raivokohtaus. ADHD ja tunne-elämän vaikeudet lapsella kulkevatkin käsi kädessä. Lapsen on äärimmäisen vaikea sietää odottamista tai pettymyksiä, ja tunteet kuohuvat yli laidan ilman varoitusta. Tunteiden hallinta on taito, jota nämä lapset joutuvat opettelemaan kantapään kautta, ja se vaatii vanhemmilta valtavasti kärsivällisyyttä. Onneksi tunteiden hallintaan on keinoja, ja niistä puhutaan usein myös aikuisten haasteiden, kuten epävakaan persoonallisuuden, yhteydessä, jossa tunteiden hallinta on keskeinen selviytymiskeino.
Muut keskeiset haasteet
Edellä mainittujen lisäksi on monia muita haasteita. Käytöshäiriöt, kuten uhmakkuushäiriö, voivat tehdä arjesta todellista selviytymistaistelua. Myös autismikirjo ja tunne-elämän haasteet ovat merkittävä kokonaisuus, jossa lapsen voi olla vaikea tunnistaa ja käsitellä sekä omia että muiden tunteita. Nämä kaikki lukeutuvat laajaan kirjoon, jota lasten tunne-elämän häiriöt edustavat.
Syyt ja riskitekijät: Miksi lapsi kärsii tunne-elämän vaikeuksista?
Tähän ei ole yhtä ainoaa vastausta. Kyseessä on monimutkainen palapeli, jossa on useita toisiinsa vaikuttavia palasia.
Perinnölliset ja biologiset tekijät
Geeneillä on sormensa pelissä. Alttius tietyille tunne-elämän haasteille voi periytyä suvussa. Myös aivojen kemia ja rakenne vaikuttavat. Joskus kyse on vain biologiasta, eikä sille voi mitään. Tämä on tärkeä muistaa, jotta vanhemmat eivät syyllistä itseään. Ymmärtämällä syyt lasten tunne-elämän vaikeuksiin voimme paremmin auttaa heitä. Myös lapsen temperamentti ja tunne-elämä ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa; synnynnäisesti herkempi lapsi reagoi ympäristön ärsykkeisiin voimakkaammin.
Ympäristön ja sosiaalisten suhteiden vaikutus
Lapsi ei elä tyhjiössä. Koulu, kaverit, harrastukset – kaikki vaikuttavat. Koulukiusaaminen voi jättää elinikäiset arvet ja laukaista ahdistusta tai masennusta. Jatkuva stressin vaikutus lapsen tunne-elämään on valtava. Paine menestyä, sosiaalinen paine ja jopa maailman tapahtumat voivat kuormittaa pientä mieltä. Elämme hektisessä maailmassa, ja se näkyy valitettavasti myös lastemme hyvinvoinnissa. Nämä ympäristötekijät ovat keskeisiä, kun puhutaan lasten tunne-elämän häiriöistä.
Perheen rooli ja dynaamiset tekijät
Koti on lapsen turvasatama. Tai sen pitäisi olla. Perheen sisäiset jännitteet, vanhempien ero, taloudelliset huolet tai vanhemman oma mielenterveysongelma heijastuvat väistämättä lapseen. Perheen rooli lapsen tunne-elämässä on kiistaton. Esimerkiksi vanhempien parisuhdeongelmat, kuten ne, jotka liittyvät epävakaaseen persoonallisuushäiriöön parisuhteessa, luovat epävakaan ja turvattoman kasvuympäristön. Myös hoitamaton masennus miehillä tai naisilla voi varjostaa koko perheen elämää. On mahdotonta erottaa lasten tunne-elämän häiriöt perheen kokonaistilanteesta. Siksi vanhempien tuki lapsen tunne-elämän kehitykselle on niin kriittistä.
Diagnosointi ja avun hakeminen
Tämä on se kohta, jossa moni epäröi. Mitä jos ylireagoin? Mitä jos leimaan lapseni?
Milloin on syytä huolestua?
Nyrkkisääntö on tämä: kun lapsen käytös tai oireilu haittaa merkittävästi ja jatkuvasti hänen tai perheen arkea, on aika toimia. Milloin lapsen käytöshäiriöön apua tulisi hakea? Silloin, kun omat keinot eivät enää riitä. Kun ilo on kadonnut lapsen elämästä, kun kaverisuhteet kariutuvat tai koulu ei suju. Älä jää yksin. Se on pahin virhe, jonka voit tehdä. Avun hakeminen on välittämisen ja rakkauden teko, ei epäonnistumisen merkki. Nämä ovat selviä merkkejä siitä, että lasten tunne-elämän häiriöt vaativat ulkopuolista apua.
Diagnostinen prosessi ja ammattilaisen apu
Prosessi alkaa yleensä yhteydenotolla neuvolaan, kouluterveydenhoitajaan tai lääkäriin. Sieltä saa lähetteen eteenpäin, esimerkiksi perheneuvolaan tai lastenpsykiatrian poliklinikalle. Diagnoosia ei tehdä hetkessä. Se vaatii laajaa kartoitusta, haastatteluja ja havainnointia. Vaikka prosessi voi tuntua pitkältä ja raskaalta – ja myönnetään, jonot ovat usein sietämättömän pitkiä – se on välttämätön. Oikea diagnoosi on avain oikeanlaiseen apuun. On tärkeää hakea ammattiapua lapsen tunne-elämän ongelmiin ajoissa. On olemassa monia lasten mielenterveyspalveluita, ja niiden haku kannattaa aloittaa matalalla kynnyksellä.
Hoitomuodot ja tuki
Onneksi apua on saatavilla. Yksikään perhe ei jää yksin, kunhan apua vain uskaltaa hakea.
Psykoterapeuttiset lähestymistavat
Lasten terapiat tunne-elämän ongelmiin ovat moninaisia. Leikkiterapia, toimintaterapia ja kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) ovat yleisiä muotoja. Terapiassa lapsi saa turvallisen tilan käsitellä tunteitaan ja oppia uusia toimintatapoja. Terapeutti antaa lapselle työkaluja, joilla hän voi pärjätä tunteidensa kanssa. Nämä ovat tehokkaita hoitokeinoja moniin lasten tunne-elämän häiriöihin.
Vanhempien rooli ja tuki kotona
Ammattilainen tekee osansa, mutta suurin työ tehdään kotona. Kuinka tukea lapsen tunne-elämää arjessa? Ole läsnä. Kuuntele. Aseta selvät, mutta lempeät rajat. Vahvista lapsen onnistumisia ja auta häntä sanoittamaan tunteitaan. “Näen, että olet nyt tosi vihainen. Se on ihan ok.” Tämä validoi lapsen tunteen ja opettaa, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Lapsen itsesäätelyn kehittäminen on pitkäjänteistä työtä. Muista, että vanhemman oma jaksaminen on kaiken a ja o. Ilman sitä et voi auttaa lastasi.
Koulun ja yhteisön tuki
Koulu on valtava osa lapsen elämää. Koulun tuki lapsen tunne-elämälle on korvaamatonta. Yhteistyö opettajan ja koulukuraattorin kanssa on elintärkeää. Myös vertaistuki voi olla kultaakin kalliimpaa. Kun tajuat, ettet ole ainoa, joka painii näiden asioiden kanssa, valtava taakka putoaa harteilta. Etsi tukiryhmiä vanhemmille lasten tunne-elämän häiriöissä – ne voivat pelastaa sinut monelta unettomalta yöltä.
Lääkehoidon harkitseminen
Joskus, kun lasten tunne-elämän häiriöt ovat erityisen vakavia, voidaan harkita lääkehoitoa terapian tukena. Se on aina lääkärin tekemä perusteellinen päätös, eikä sitä koskaan tehdä kevyin perustein. Se ei ole oikotie onneen, mutta joissain tapauksissa se voi antaa lapselle tarvittavan tasapainon, jotta hän pystyy hyötymään terapiasta.
Ennaltaehkäisy ja hyvinvoinnin tukeminen
Parasta hoitoa on ennaltaehkäisy. Voimme tehdä paljon tukeaksemme lastemme mielenterveyttä jo ennen kuin ongelmia ilmenee.
Resilienssin rakentaminen ja tunnetaitojen kehittäminen
Resilienssi on sielun sitkeyttä. Se on kykyä ponnahtaa takaisin vastoinkäymisistä. Sitä voi ja pitää harjoitella. Lapsen tunnesäätelyn kehittäminen ja tunnetaitojen opettelu on paras lahja, jonka voit lapsellesi antaa. Opetelkaa yhdessä tunnistamaan, nimeämään ja hyväksymään tunteita. Tässä auttavat tunteiden hallinta lapsilla -vinkit, joita löytyy kirjoista ja netistä. Mitä paremmat perustaidot lapsella on, sitä paremmin hän selviää elämän myrskyistä. Tämä on avainasemassa, kun pyritään ehkäisemään lasten tunne-elämän häiriöt.
Uni, ravitsemus ja liikunta tunne-elämän tukena
Älä koskaan aliarvioi perusasioiden voimaa. Aivan liian usein unohdamme, että mieli ja keho ovat yhtä. Unen merkitys lapsen tunne-elämälle on massiivinen. Univajeinen lapsi on ärtyisä, keskittymiskyvytön ja hänen tunnesäätelynsä on nollassa. Unenpuutteen syyt ja seuraukset voivat olla tuhoisia, ja unen ja levon merkitys hyvinvoinnille onkin yksi tärkeimmistä asioista, joista vanhemman tulee huolehtia. Samoin hyvä ravitsemus ja lapsen mielenterveys kulkevat käsi kädessä – aivot tarvitsevat oikeaa polttoainetta toimiakseen. Myös liikunnan vaikutus lapsen tunne-elämään on todistetusti positiivinen. Se purkaa stressiä ja vapauttaa hyvän olon hormoneja. Nämä ovat arjen peruspilareita, jotka auttavat torjumaan lasten tunne-elämän häiriöitä.
Yhteenveto ja tulevaisuuden näkymät
Lasten tunne-elämän häiriöt ovat vakava, mutta hoidettavissa oleva asia. Tie voi olla pitkä ja kivinen, ja se vaatii vanhemmilta, koululta ja terveydenhuollolta saumatonta yhteistyötä. Mutta toivoa on aina. Muista, että et ole yksin. Apua on saatavilla. Tärkeintä on tunnistaa ongelma, hakea apua rohkeasti ja tukea lasta rakkaudella ja ymmärryksellä. Kun hoidamme lastemme mielenterveyttä samalla vakavuudella kuin heidän fyysistä terveyttään, rakennamme heille parempaa ja valoisampaa tulevaisuutta. Ja se, jos mikä, on kaiken vaivan arvoista. Jokainen lapsi ansaitsee mahdollisuuden kukoistaa, ja meidän aikuisten tehtävä on raivata esteet heidän tieltään, olivatpa ne sitten näkyviä tai näkymättömiä, kuten monet lasten tunne-elämän häiriöt ovat.
