lapuan liike – Suomen Äärioikeiston Vaikutusvaltainen Historia

Suomen historia on täynnä tarinoita, jotka eivät aina ole yksiselitteisiä sankaritarinoita. On hetkiä, jotka ovat repineet kansakuntaa kahtia ja pakottaneet sen katsomaan peiliin. Yksi tällainen, ehdottomasti yksi puhutuimmista, on lapuan liike. Se oli aika, jolloin isänmaallisuus ja laittomuus kulkivat käsi kädessä, ja demokratian rajat olivat koetuksella. Tämä liike ei ollut mikään pieni sivujuonne; se oli voima, joka muovasi Suomen poliittista karttaa tavoilla, jotka tuntuvat yhä tänäkin päivänä. Ja rehellisesti sanottuna, sen perintö on kaikkea muuta kuin yksinkertainen.

Mikä oli Lapuan liike?

Mitä se siis pohjimmiltaan oli? Kysymys, mikä oli lapuan liike, on olennainen. Kyseessä oli 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa toiminut radikaali, antikommunistinen ja oikeistolainen kansanliike. Se ei ollut puolue, ainakaan aluksi. Ei. Se oli jotain muuta. Jotain orgaanisempaa ja vaarallisempaa. Se oli kansalaisten – pääasiassa talonpoikien ja porvariston – yhteenliittymä, joka koki, että valtiovalta oli liian heikko ja tehoton taistelussa kommunismia vastaan. Joten, he päättivät ottaa ohjat omiin käsiinsä. Tämä omin käsin oikeuden ottaminen teki liikkeestä niin voimakkaan ja samalla niin pelottavan. Voisi sanoa, että lapuan liike oli oire syvemmistä yhteiskunnallisista peloista ja jakolinjoista, jotka olivat jääneet kytemään sisällissodan jäljiltä.

Lapuan liikkeen synty ja tausta

Ymmärtääkseen tätä liikettä on pakko kelata taaksepäin. Sen juuret ovat syvällä nuoren tasavallan mullassa, joka oli vielä verinen ja katkera. Ei riitä, että vain toteaa sen olleen olemassa; on ymmärrettävä lapuan liike tausta ja syyt.

Poliittinen ilmapiiri 1920-luvun Suomessa

Ilmapiiri oli, sanalla sanoen, sähköinen. Sisällissodasta oli kulunut vain kymmenkunta vuotta. Voittanut valkoinen Suomi pelkäsi kaikkea, mikä etäisestikään liittyi Neuvostoliittoon ja kommunismiin. Hävinneet punaiset tunsivat katkeruutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Demokratia oli nuori ja hauras. Samaan aikaan Euroopassa nousivat esiin erilaiset autoritaariset liikkeet, ja tämä aate kaikui myös Suomessa. Monien mielestä parlamentarismi oli liian hidasta ja tehotonta. Tarvittiin “kovaa kättä” ja “suoria toimia”. Juuri tähän tarpeeseen ja pelkoon lapuan liike iski.

Kommunismin vastainen liikehdintä

Kommunismin pelko ei ollut tuulesta temmattua. Olihan itänaapurina valtava Neuvostoliitto, ja Suomessa toimi maanalaisia kommunistisia puolueita. Mutta reaktio oli usein ylimitoitettu. Syntyi voimakas kansalaisliikehdintä, joka halusi kitkeä kommunismin Suomesta lopullisesti. Aluksi toiminta oli yhdistysten ja järjestöjen puitteissa, mutta pian se radikalisoitui. Ja tämän radikalisoitumisen huipentuma oli nimenomaan lapuan liike. Suhde lapuan liike ja kommunismi oli liikkeen koko olemassaolon ydin. Se antoi liikkeelle sen päämäärän ja oikeutuksen sen omiin silmiin.

Lapuan liikkeen keskeiset tapahtumat

Historia ei ole vain aatteita, se on tekoja. Ja lapuan liike teki paljon – sekä hyvää että pahaa, riippuen siitä, keneltä kysytään.

Lapuan kokous ja sen seuraukset

Kaikki alkoi Lapualta. Marraskuun lopussa pidetty suuri kansalaiskokous oli lähtölaukaus. Paikalliset nuorisoseuralaiset olivat keskeyttäneet kommunistien haastejuhlat, ja tästä syttyi kipinä. Kokouksessa vaadittiin kommunistilehtien lakkauttamista ja kaiken kommunistisen toiminnan kieltämistä. Äänensävy oli uhmakas. Viesti Helsinkiin oli selvä: jos te ette toimi, me toimimme. Tämä kokous nosti esiin Vihtori Kosolan kaltaiset johtohahmot ja teki selväksi, että lapuan liike oli voima, joka oli otettava vakavasti.

Muilutukset ja poliittinen painostus

Ja sitten alkoivat teot. Muilutukset. Mikä kammottava sana. Se tarkoitti käytännössä ihmisryöstöjä. Kommunisteiksi tai heidän sympatisoijikseen epäiltyjä henkilöitä napattiin öisin kodeistaan, pakotettiin autoon ja kyyditettiin itärajalle, “isänmaan rajan taakse”. Tämä oli raakaa, laitonta ja nöyryyttävää. Isoisäni kertoi joskus, miten maaseudulla elettiin pelon ilmapiirissä; koskaan ei voinut olla varma, kuka on seuraava. Toiminta ei rajoittunut vain kommunisteihin. Pian kohteena olivat kaikki maltillisetkin poliitikot, virkamiehet ja toimittajat, jotka uskalsivat arvostella liikettä. Painostus oli valtavaa. Tässä vaiheessa lapuan liike oli jo menettänyt monien alkuperäisten kannattajiensakin sympatiat. Se oli muuttunut hirviöksi, jota se väitti vastustavansa.

Mäntsälän kapina – käännekohta

Käännekohta. Jokainen tarina tarvitsee sellaisen. Ja lapuan liike sai omansa Mäntsälässä. Liikeen kannattajat keskeyttivät aseellisesti sosiaalidemokraattisen puolueen puhetilaisuuden. Tilanne eskaloitui nopeasti aseelliseksi kapinaksi. Tuhansia aseistettuja suojeluskuntalaisia kokoontui Mäntsälään, ja uhkavaatimuksia lähetettiin presidentille. Hetken näytti siltä, että Suomi on uuden sisällissodan partaalla. Mutta sitten tapahtui jotain ratkaisevaa. Presidentti Svinhufvud piti radiopuheen, jossa hän vetosi suoraan kapinallisiin ja käski heitä palaamaan koteihinsa. Ja uskomatonta kyllä, he tottelivat. Puhe mursi kapinan selkärangan. Tämä oli loppu. Tilanne, joka tunnetaan nimellä mäntsälän kapina lapuan liike, sinetöi liikkeen kohtalon. Valtiovallan oli pakko puuttua peliin, ja lapuan liike lakkautettiin.

Lapuan liikkeen ideologia ja tavoitteet

Mutta mikä tätä kaikkea ajoi eteenpäin? Pelkkä viha ei riitä. Taustalla oli vahva aate, kokonainen maailmankuva.

Isänmaallisuus ja oikeistopopulismi

Liikkeen polttoaine oli kiihkeä isänmaallisuus. Se oli kuitenkin hyvin kapea-alaista isänmaallisuutta. Vain heidän tavallaan ajattelevat olivat “oikeita” suomalaisia. Tämä on klassista oikeistopopulismia. Luotiin “me vastaan he” -asetelma. “Me” olimme isänmaallinen, rehellinen ja työtä tekevä kansa. “He” olivat jumalattomat kommunistit, epäisänmaalliset sosialistit ja selkärangattomat herrat Helsingissä. Tämä yksinkertaistus vetosi moniin. Oli helppoa syyttää kaikista ongelmista yhtä selkeää vihollista. Tämä lapuan liikkeen ideologia oli tehokas ja myrkyllinen sekoitus.

Suur-Suomi-aate ja kansallinen yhtenäisyys

Pinnalla oli kommunismin vastaisuus, mutta syvemmällä oli unelma yhtenäisestä, vahvasta ja suuresta Suomesta. Monet liikkeen johtohahmoista haaveilivat Suur-Suomesta, joka ulottuisi Itä-Karjalaan. Heidän tavoitteenaan oli “eheyttää” kansa. Tämä tarkoitti käytännössä kaikkien toisinajattelijoiden hiljentämistä ja sulauttamista yhteen ainoaan, oikeaan kansallismieliseen muottiin. Moniarvoisuudelle ei ollut sijaa. Vaikka lapuan liike ei koskaan saavuttanut kaikkia poliittisia tavoitteitaan, sen ajama aggressiivinen nationalismi jätti syvät arvet.

Lapuan liikkeen hiipuminen ja jälkimaine

Mäntsälän kapinan jälkeen lapuan liike siis lakkautettiin. Mutta aate ei kuollut. Se vain muutti muotoaan. Sen perintö on monimutkainen vyyhti, jota selvitetään edelleen.

Liikkeen vaikutus Suomen politiikkaan

Paradoksaalista kyllä, lapuan liike saavutti osan tavoitteistaan juuri epäonnistumisensa kautta. Vaikka liike itse kiellettiin, sen painostus johti kommunistilakien säätämiseen, jotka kielsivät kommunististen puolueiden toiminnan. Tämä oli valtava voitto liikkeen perimmäisille päämäärille. Poliittinen kenttä siirtyi selvästi oikealle. Kuitenkin samalla Mäntsälän kapinan kukistaminen vahvisti Suomen demokratiaa ja oikeusvaltiota. Se osoitti, että edes voimakas painostusliike ei voinut kaataa laillista järjestystä. Nämä lapuan liikkeen vaikutukset olivat siis syvästi kaksijakoisia.

IKL ja äärioikeiston nousu

Tuhkasta nousi uusi toimija: Isänmaallinen Kansanliike, IKL. Se oli käytännössä lapuan liike puettuna puolueen kaapuun. Monet samat johtajat ja kannattajat siirtyivät suoraan IKL:n riveihin. Se jatkoi samaa jyrkän oikeistolaista ja kansallismielistä linjaa, mutta nyt parlamentaarisin keinoin. IKL:stä tuli merkittävä poliittinen tekijä 1930-luvun Suomessa. Tämä osoittaa, että vaikka äärimmäiset ja laittomat keinot oli tuomittu, itse aatemaailma eli ja voi hyvin. Aina on niitä, jotka kaipaavat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Se on historian opetus, jonka lapuan liike meille jätti.

Lapuan liikkeen merkitys Suomen historiassa

Lopulta, mikä on sen merkitys? Se on varoittava esimerkki. Tarina siitä, mitä tapahtuu, kun kansalaiset menettävät uskonsa demokratiaan ja päättävät ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Se on muistutus siitä, että isänmaallisuuden ja nationalismin nimissä voidaan tehdä hirvittäviä asioita. Mutta se on myös tarina siitä, miten hauras demokratia voi selviytyä ja jopa vahvistua kriisin kautta. Ilman lapuan liike -kokemusta Suomen poliittinen historia olisi varmasti erilainen. Kenties se opetti valtiovallalle, että kansan syviä rivejä on kuunneltava, mutta laittomuuksille ei saa antaa periksi. Milloinkaan. Tämä tekee aiheesta, lapuan liike, niin ajattoman ja tärkeän.

On selvää, että lapuan liike oli paljon enemmän kuin vain joukko vihaisia pohjalaisia talonpoikia. Se oli monimutkainen sosiaalinen ja poliittinen ilmiö, jolla oli syvät juuret ja pitkät varjot. Sen perintö elää keskusteluissa sananvapaudesta, demokratiasta ja siitä, missä kulkee laillisen ja laittoman poliittisen toiminnan raja. Ja juuri siksi lapuan liike ansaitsee tulla muistetuksi – ei ihailtuna, mutta ymmärrettynä. Joka kerta kun puhumme poliittisesta painostuksesta, vihapuheesta tai demokratian haasteista, keskustelemme tavallaan myös siitä perinnöstä, jonka lapuan liike Suomelle jätti. Se on historian läksy, jota ei pidä unohtaa, vaikka se tuntuisi kuinka epämiellyttävältä. Ja juuri siksi lapuan liike on niin kiinnostava. Koko lapuan liike oli testi Suomen sietokyvylle. Jälkikäteen on helppo tuomita, mutta sen ajan ihmisille tilanne oli kaikkea muuta kuin selvä. Moni vilpittömästi isänmaallinen ihminen uskoi tekevänsä oikein tukiessaan liikettä. Ja juuri se tekee siitä niin traagisen. Tämän liikkeen ymmärtäminen vaatii empatiakykyä, mutta ei hyväksyntää. Koko lapuan liike oli osoitus siitä, miten helposti hyvät aikeet voivat johtaa pahoihin tekoihin. Ja kun lapuan liike lopulta kukistui, se ei ollut pelkästään valtiovallan voitto, vaan myös voitto sille ajatukselle, että suomalainen yhteiskunta ei ratko ongelmiaan väkivallalla. Ainakaan ei pitäisi. Ja tämä on se opetus, jonka lapuan liike meille jätti. Muistutus siitä, että demokratiaa on puolustettava joka päivä. Jopa silloin, kun se on vaikeaa. Ja erityisesti silloin. Sillä lapuan liike ei ole vain menneisyyttä, vaan se on jatkuva varoitus. Suomen historiassa lapuan liike on pysyvä merkintä. Synkkä, mutta opettavainen luku. Ja kun ajatellaan, miten lähellä kaikki oli, voi vain olla kiitollinen siitä, että tarina päättyi niin kuin päättyi. Ei kapinan voittoon, vaan oikeusvaltion voittoon. Vaikka lapuan liike aiheutti syviä haavoja, ne on mahdollista parantaa. Ja parantaminen alkaa ymmärtämisestä. Siksi lapuan liike on aihe, josta ei saa vaieta. Se on osa meitä kaikkia. Kyllä, lapuan liike on todellakin pala Suomen historiaa, joka ei jätä kylmäksi. Ja hyvä niin. Se pakottaa meidät ajattelemaan. Ja juuri sitä historia tekee parhaimmillaan. Lopulta, lapuan liike oli ohi, mutta sen kaiku jäi. Vahva muistutus siitä, miten ohut sivistyksemme kuori voi olla. Aiheena lapuan liike on raskas, mutta välttämätön. Sen perintö elää, halusimme tai emme. Ja siksi lapuan liike on edelleen relevantti. Ikuisesti.