Suru on kuin sumu. Se laskeutuu yll\u00e4tt\u00e4en, kietoo kaiken harmaaseen vaippaansa ja vaimentaa maailman \u00e4\u00e4net. Tuntuu, kuin oma kieli katoaisi, sanat eiv\u00e4t l\u00f6yd\u00e4 muotoaan ja j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 vain mykk\u00e4, raskas hiljaisuus. Juuri tuossa hetkess\u00e4, kun omat sanat eiv\u00e4t riit\u00e4, voivat toisten sanat tarjota odottamatonta lohtua. Ne voivat olla kuin majakan valo sumussa, pieni\u00e4 toivon kipin\u00f6it\u00e4 pimeydess\u00e4. Ja usein ne sanat l\u00f6ytyv\u00e4t runoista. Erityisesti koskettavia sururunoja ovat niit\u00e4 ankkureita, joihin voimme tarrautua, kun el\u00e4m\u00e4n myrsky on ankarimmillaan. Ne eiv\u00e4t poista surua, eiv\u00e4tk\u00e4 ne lupaa pikaparannusta, mutta ne kuiskaavat: et ole yksin.<\/p>\n
Kun menetys kohtaa, maailma tuntuu pys\u00e4htyv\u00e4n. Rutiinit menett\u00e4v\u00e4t merkityksens\u00e4 ja tulevaisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4lt\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 tilassa sanat voivat tuntua ontoilta, jopa \u00e4rsytt\u00e4vilt\u00e4. Silti, oikein valitut sanat oikeaan aikaan voivat olla korvaamattomia. Kaikkein voimakkaimpia ovat usein ne, jotka on punottu runon muotoon. Koskettavia sururunoja eiv\u00e4t yrit\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 tai j\u00e4rkeist\u00e4\u00e4 menetyst\u00e4, vaan ne antavat sille nimen ja muodon. Ne validoivat tunteen, antavat luvan surra ja tuntea kaiken sen, mit\u00e4 suru tuo tullessaan \u2013 vihan, kaipauksen, rakkauden ja muistojen haikean kauneuden. Ne eiv\u00e4t tarjoa vastauksia, vaan tilaa olla ja tuntea. Monet koskettavia sururunoja toimivat peilin\u00e4, n\u00e4ytt\u00e4en meille oman tuskamme ja samalla muistuttaen, ett\u00e4 joku toinen on tuntenut saman, pukenut sen sanoiksi ja selvinnyt. Se on uskomattoman voimakas tunne. Se on jaettua ihmisyytt\u00e4.<\/p>\n
Mik\u00e4 tekee runoudesta niin erityisen v\u00e4lineen surun k\u00e4sittelyss\u00e4? Miksi muutamat s\u00e4keet paperilla voivat liikuttaa meit\u00e4 enemm\u00e4n kuin sadat sivut proosaa? Vastaus piilee sanojen tiiviydess\u00e4 ja niiden kyvyss\u00e4 tavoittaa jotain, mik\u00e4 on logiikan ja arkitodellisuuden tuolla puolen. Ne puhuvat suoraan syd\u00e4melle, ohittaen j\u00e4rjen rakentamat suojamuurit.<\/p>\n
Muistan el\u00e4v\u00e4sti, kun vanha koirani Musti nukkui pois. Se oli vain el\u00e4in, jotkut sanoisivat, mutta minulle se oli perheenj\u00e4sen. Talo oli yht\u00e4kki\u00e4 siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n hiljainen. Yritin puhua asiasta, mutta sanat tuntuivat k\u00f6mpel\u00f6ilt\u00e4. Sitten, selatessani netti\u00e4, l\u00f6ysin pienen, yksinkertaisen runon lemmikin muistolle. En edes muista sanoja tarkalleen, mutta muistan tunteen. Itkin. Itkin kunnolla ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa sen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen. Runo antoi minulle luvan tuntea sen pohjattoman surun, ja sen kautta l\u00f6ysin pienen polun eteenp\u00e4in. Juuri t\u00e4m\u00e4 on sanojen voima: ne pukevat sanoiksi sen, mit\u00e4 emme itse osaa tai uskalla sanoa. Parhaat koskettavia sururunoja eiv\u00e4t selit\u00e4, vaan n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t. Ne eiv\u00e4t opeta, vaan lohduttavat olemalla olemassa. Ne ovat kuin yst\u00e4v\u00e4n hiljainen k\u00e4si olkap\u00e4\u00e4ll\u00e4, joka sanoo enemm\u00e4n kuin tuhat sanaa. Ne antavat \u00e4\u00e4nen myk\u00e4lle kaipaukselle.<\/p>\n
Suru ei ole yksikokoinen tunne, eik\u00e4 niin ole sururunouskaan. On olemassa lukemattomia muotoja ja tyylej\u00e4, ja jokaisella on oma paikkansa ja aikansa. Lyhyet, jopa vain parin s\u00e4keen mittaiset runot voivat iske\u00e4 tajuntaan voimalla, kiteytt\u00e4en valtavan tunteen pieneen tilaan. Ne sopivat hetkiin, kun keskittymiskyky on heikko ja mieli on ylikuormittunut. Sitten on pidempi\u00e4, kertovampia runoja, jotka voivat johdattaa lukijan l\u00e4pi muiston tai tarinan, tarjoten tilaa hengitt\u00e4\u00e4 ja prosessoida. Klassiset, riimitellyt koskettavia sururunoja tuovat mukanaan perinteen ja jatkuvuuden tunnetta, muistuttaen meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 suru on ikiaikainen osa el\u00e4m\u00e4\u00e4. Vapaamittaiset, modernit runot taas voivat peilata surun kaoottisuutta ja arvaamattomuutta. Jokaiselle surulle ja surevalle on olemassa omat runonsa. T\u00e4rkeint\u00e4 on l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ne, jotka puhuttelevat juuri sinua, juuri siin\u00e4 hetkess\u00e4.<\/p>\n
Runojen lukeminen voi olla aktiivinen osa suruty\u00f6t\u00e4. Se ei ole pakenemista, vaan p\u00e4invastoin, surun kohtaamista turvallisessa, sanojen luomassa tilassa. Se on tapa antaa itselleen aikaa ja tilaa k\u00e4sitell\u00e4 menetyst\u00e4 omassa tahdissa. Ja onneksi meill\u00e4 on valtava aarreaitta, josta ammentaa, sill\u00e4 monet koskettavia sururunoja on kirjoitettu juuri t\u00e4t\u00e4 varten.<\/p>\n
Suru ei ole suora viiva alusta loppuun. Se on aaltoilua, se on sekamelska erilaisia tunteita, jotka vaihtelevat p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja jopa hetkest\u00e4 toiseen. On sokin ja ep\u00e4uskon hetki\u00e4, vihan ja katkeruuden puuskia, syv\u00e4n kaipauksen aaltoja ja lopulta, toivon pilkahduksia. Onneksi runous tuntee n\u00e4m\u00e4 kaikki vaiheet. On olemassa runoja, jotka kuvaavat menetyksen ensimm\u00e4ist\u00e4, ter\u00e4v\u00e4\u00e4 pistoa. On runoja, jotka k\u00e4sittelev\u00e4t hiljaista, pitk\u00e4\u00e4 ik\u00e4v\u00e4\u00e4. Ja on olemassa my\u00f6s ihania runoja surusta ja toivosta<\/a>, jotka muistuttavat, ett\u00e4 valo l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tiens\u00e4 pimeimp\u00e4\u00e4nkin huoneeseen. Etsiess\u00e4si sopivia s\u00e4keit\u00e4, anna itsesi tuntea. Valitse se runo, joka resonoi juuri sen hetkisen tunteesi kanssa. Se voi olla raaka ja vihainen tai pehme\u00e4 ja lohdullinen. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ja kaikille niille on olemassa sanat. Etsiess\u00e4si l\u00f6yd\u00e4t varmasti monia koskettavia sururunoja, jotka puhuttelevat sinua.<\/p>\n Yksi surun raskaimmista puolista on yksin\u00e4isyys. Vaikka ymp\u00e4rill\u00e4 olisi ihmisi\u00e4, voi tuntua, ettei kukaan voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oman menetyksen syvyytt\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 runous voi toimia siltana ihmisten v\u00e4lill\u00e4. Runon jakaminen surevan yst\u00e4v\u00e4n kanssa voi olla syv\u00e4llinen tapa osoittaa my\u00f6t\u00e4tuntoa. Se on tapa sanoa: “En ehk\u00e4 t\u00e4ysin ymm\u00e4rr\u00e4, mit\u00e4 k\u00e4yt l\u00e4pi, mutta olen t\u00e4ss\u00e4 ja ajattelen sinua.” Kauniit ja **lohduttavat sururunoja yst\u00e4v\u00e4lle** voivat olla pieni ele, jolla on valtava merkitys. Runon voi l\u00e4hett\u00e4\u00e4 viestill\u00e4, kirjoittaa korttiin tai lukea \u00e4\u00e4neen. Se avaa keskustelun, antaa sanoja yhteiselle surulle ja voi murtaa erist\u00e4ytymisen muurin. On olemassa niin monia upeita koskettavia sururunoja, jotka sopivat t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen.<\/p>\n Joskus valmiit runot eiv\u00e4t tunnu osuvan kohdalleen. Ne voivat olla kauniita, mutta ne eiv\u00e4t kerro juuri sinun tarinaasi, juuri sinun ainutlaatuista suhdettasi menetettyyn ihmiseen. Silloin vastaus voi l\u00f6yty\u00e4 itse kyn\u00e4\u00e4n tarttumisesta. \u00c4l\u00e4 s\u00e4ik\u00e4hd\u00e4. Sinun ei tarvitse olla Eino Leino tai Tommy Tabermann. T\u00e4rkeint\u00e4 ei ole lopputuloksen kirjallinen laatu, vaan prosessi itsess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Kysymys, **miten kirjoittaa oma sururuno**, voi tuntua ylivoimaiselta. Unohda paineet ja odotukset. Aloita pienest\u00e4. Ota kyn\u00e4 ja paperia \u2013 tai avaa tyhj\u00e4 tiedosto \u2013 ja anna ajatusten tulla. \u00c4l\u00e4 yrit\u00e4 kirjoittaa “runoa”. Kirjoita vain sanoja. Kirjoita muistoja. Listaa asioita, joita kaipaat: h\u00e4nen nauruaan, tapaansa keitt\u00e4\u00e4 kahvia, tietty\u00e4 lausetta, jota h\u00e4n aina k\u00e4ytti. Kirjoita v\u00e4reist\u00e4, tuoksuista, \u00e4\u00e4nist\u00e4, jotka muistuttavat h\u00e4nest\u00e4. \u00c4l\u00e4 sensuroi itse\u00e4si. Anna kaiken tulla paperille, my\u00f6s vihan ja pettymyksen. Kun sinulla on joukko sanoja ja ajatuksia, voit alkaa j\u00e4rjestell\u00e4 niit\u00e4. Poimi t\u00e4rkeimm\u00e4t. Kokeile laittaa niit\u00e4 eri j\u00e4rjestykseen. Muista, t\u00e4m\u00e4 on sinua varten. Se on sinun tapasi kunnioittaa muistoa ja k\u00e4sitell\u00e4 surua. Se on yksi tapa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 omat **koskettavia sururunoja**.<\/p>\n Jos paperi tuntuu tyhj\u00e4lt\u00e4, etsi inspiraatiota ymp\u00e4rilt\u00e4si. Mene k\u00e4velylle luontoon. Katsele vanhoja valokuvia. Kuuntele musiikkia, josta h\u00e4n piti. Lue muiden kirjoittamia **koskettavia sururunoja**. Inspiraatio ei tarkoita kopioimista, vaan virikkeen saamista. Ehk\u00e4 jokin s\u00e4e toisessa runossa her\u00e4tt\u00e4\u00e4 sinussa oman ajatuksen tai muiston. Kirjoita se yl\u00f6s. Kirjoittaminen on dialogia itsesi ja muistojesi kanssa. Se on tapa j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kaaosta p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 pieni\u00e4 merkityksen sirpaleita. Ja kuka tiet\u00e4\u00e4, ehk\u00e4 jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sinun kirjoittamasi sanat tuovat lohtua jollekin toiselle.<\/p>\n Suomalainen sielunmaisema on aina ollut hedelm\u00e4llist\u00e4 maaper\u00e4\u00e4 melankolialle ja syville tunteille. Ei siis ole ihme, ett\u00e4 meilt\u00e4 l\u00f6ytyy valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 upeita runoilijoita, jotka ovat osanneet pukea surun ja kaipauksen sanoiksi. N\u00e4m\u00e4 **koskettavia sururunoja** ovat osa kansallista perint\u00f6\u00e4mme.<\/p>\n Kun puhutaan suomalaisesta runoudesta, on mahdotonta sivuuttaa nimi\u00e4 kuten Eino Leino, Edith S\u00f6dergran tai Uuno Kailas. Heid\u00e4n tekstins\u00e4, vaikka ne on kirjoitettu vuosikymmeni\u00e4 sitten, puhuttelevat yh\u00e4. Ne k\u00e4sittelev\u00e4t el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman suuria kysymyksi\u00e4, luopumisen tuskaa ja muistojen kauneutta ajattomalla tavalla. Leinon “Elegia” tai Kailaan “Syksyn s\u00e4vel” ovat esimerkkej\u00e4 siit\u00e4, miten taitavasti surua on k\u00e4sitelty suomalaisessa runoudessa. N\u00e4m\u00e4 klassiset **koskettavia sururunoja** ovat ankkuroineet surun osaksi suomalaista kulttuuria, ei heikkoutena, vaan syv\u00e4n\u00e4, inhimillisen\u00e4 kokemuksena. Ne ovat perint\u00f6, joka kantaa sukupolvesta toiseen.<\/p>\n Vaikka klassikot ovat korvaamattomia, my\u00f6s nykyrunoudella on paljon annettavaa. Modernit runoilijat k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t usein arkisempaa kielt\u00e4 ja k\u00e4sittelev\u00e4t surua tavoilla, jotka ovat helpommin l\u00e4hestytt\u00e4vi\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n lukijalle. Yksi rakastetuimmista on ehdottomasti Tommy Tabermann. H\u00e4nen kykyns\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 rakkaus, el\u00e4m\u00e4, kaipaus ja kuolema l\u00e4mpim\u00e4ll\u00e4 ja inhimillisell\u00e4 otteella on ainutlaatuinen. Monet Tommy Tabermannin sururunot<\/a> ovat l\u00f6yt\u00e4neet tiens\u00e4 suomalaisten syd\u00e4miin ja muistotilaisuuksiin. H\u00e4nen runonsa eiv\u00e4t muserra surun alle, vaan ne l\u00f6yt\u00e4v\u00e4t usein toivon ja rakkauden, joka j\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n menetyksen j\u00e4lkeenkin. On my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa, miten l\u00e4heisesti suru ja yst\u00e4vyys kietoutuvat toisiinsa; usein Tommy Tabermannin runo yst\u00e4vyydest\u00e4<\/a> voi tuoda yht\u00e4 paljon lohtua kuin perinteinen sururuno, muistuttaen tukiverkkojen t\u00e4rkeydest\u00e4. N\u00e4m\u00e4 modernit **koskettavia sururunoja** jatkavat rikasta perinnett\u00e4mme.<\/p>\n Runoilla on t\u00e4rke\u00e4 sija surun rituaaleissa, erityisesti hautajaisissa ja muistotilaisuuksissa. Ne tarjoavat hetken pys\u00e4htymiselle ja yhteiselle tunteelle. Ne voivat my\u00f6s olla pieni\u00e4 lohdun l\u00e4hteit\u00e4 surun t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 arjessa. Monet etsiv\u00e4t juuri t\u00e4h\u00e4n tarkoitukseen sopivia **koskettavia sururunoja**.<\/p>\n Kun pohdit, **mit\u00e4 runoja muistotilaisuuteen** valita, t\u00e4rkein ohjenuora on vainaja itse. Millainen h\u00e4n oli? Mist\u00e4 h\u00e4n piti? Valitse runo, joka kuvastaa h\u00e4nen luonnettaan, el\u00e4m\u00e4nasennettaan tai arvojaan. Sen ei aina tarvitse olla ilmiselv\u00e4 sururuno. Joskus iloinen tai el\u00e4m\u00e4nmy\u00f6nteinen runo voi olla kaikkein kaunein tapa kunnioittaa el\u00e4m\u00e4\u00e4, joka on eletty. Erityisesti etsitt\u00e4ess\u00e4 **koskettavia sururunoja hautajaisiin** tai **lyhyit\u00e4 sururunoja muistokirjoitukseen**, kannattaa mietti\u00e4 s\u00e4vy\u00e4. Haluatko tuoda esiin kaipauksen, kiitollisuuden vai yhteiset muistot? Esimerkiksi tilanteeseen sopivia **sururunoja vanhemman poismenoon** l\u00f6ytyy laidasta laitaan, osa keskittyy lapsuuden muistoihin, toiset vanhemman j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n perint\u00f6\u00f6n. Oikean runon l\u00f6yt\u00e4minen on syd\u00e4men asia, ja kun se l\u00f6ytyy, sen tiet\u00e4\u00e4. N\u00e4m\u00e4 **koskettavia sururunoja** j\u00e4\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Runo voidaan integroida muistotilaisuuteen monin tavoin. Sen voi lukea \u00e4\u00e4neen osana muistopuhetta tai omana ohjelmanumeronaan. Se voi olla painettuna ohjelmalehtiseen, jolloin vieraat voivat lukea sen rauhassa ja ottaa sen mukaansa. Joskus musiikki ja runo yhdistyv\u00e4t kauniisti. Oikein valitut **koskettavia sururunoja** voivat sitoa tilaisuuden eri osat yhteen ja luoda yhten\u00e4isen, kauniin ja lohdullisen tunnelman. Ne antavat kaikille l\u00e4sn\u00e4olijoille yhteisen kokemuksen ja sanat, joiden avulla k\u00e4sitell\u00e4 yhteist\u00e4 menetyst\u00e4. T\u00e4llaiset **koskettavia sururunoja** ovat korvaamattomia.<\/p>\n Suruty\u00f6 on pitk\u00e4 ja henkil\u00f6kohtainen matka. Siihen ei ole oikoteit\u00e4. Runous voi olla t\u00e4ll\u00e4 matkalla uskollinen kumppani. Se on v\u00e4line, jonka avulla voi tutkia omia tunteitaan, antaa niille nimen ja hyv\u00e4ksy\u00e4 ne osaksi omaa tarinaa. Lukemalla **koskettavia sururunoja** voi huomata, ettei ole yksin tunteidensa kanssa. Ne muistuttavat, ett\u00e4 suru on osa el\u00e4m\u00e4\u00e4, aivan kuten ilokin. Surun keskell\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa el\u00e4m\u00e4n laajuus. Tutustumalla laajemmin runouteen, kuten lukemalla suomalaisia runoja el\u00e4m\u00e4st\u00e4<\/a>, voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 perspektiivi\u00e4. El\u00e4m\u00e4 jatkuu, muuttuneena mutta jatkuu kuitenkin. My\u00f6s lyhyit\u00e4 runoja el\u00e4m\u00e4st\u00e4<\/a> voivat tarjota pieni\u00e4, kirkkaita v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 ja muistuttaa arjen kauneudesta silloinkin, kun kaikki tuntuu harmaalta. N\u00e4m\u00e4 **koskettavia sururunoja** ovat osa laajempaa kokonaisuutta.<\/p>\n Lopulta, **koskettavia sururunoja** ovat enemm\u00e4n kuin vain sanoja paperilla. Ne ovat jaettuja kokemuksia, hiljaisia ymm\u00e4rryksen osoituksia ja lohdun l\u00e4hteit\u00e4. Ne eiv\u00e4t pyyhi pois tuskaa, mutta ne tekev\u00e4t sen kantamisesta hieman kevyemp\u00e4\u00e4. Ne muistuttavat meit\u00e4 rakkaudesta, joka oli, ja joka j\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n muistoissa. Ne antavat meille kielen, kun oma kielemme on kadoksissa, ja ne yhdist\u00e4v\u00e4t meid\u00e4t toisiimme yli ajan ja paikan. Olitpa sitten lukija, etsij\u00e4 tai kirjoittaja, **koskettavia sururunoja** tarjoavat tilan surra, muistaa ja lopulta, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tie eteenp\u00e4in. Ne ovat todiste sanojen parantavasta voimasta. Ja se on jotain uskomattoman kaunista. Ne ovat ikuisia. Kaikkein kauneimmat **koskettavia sururunoja** el\u00e4v\u00e4t syd\u00e4miss\u00e4mme. Ne ovat todella t\u00e4rkeit\u00e4. Ihan jokainen niist\u00e4. Muista siis n\u00e4m\u00e4 **koskettavia sururunoja**. Aina. Ne auttavat, kun mik\u00e4\u00e4n muu ei auta. Ja se on lupaus.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Suru on kuin sumu. Se laskeutuu yll\u00e4tt\u00e4en, kietoo kaiken harmaaseen vaippaansa ja vaimentaa maailman \u00e4\u00e4net. Tuntuu, kuin oma kieli katoaisi, sanat eiv\u00e4t l\u00f6yd\u00e4 muotoaan ja j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4 vain mykk\u00e4, raskas hiljaisuus. Juuri tuossa hetkess\u00e4, kun omat sanat eiv\u00e4t riit\u00e4, voivat toisten sanat tarjota odottamatonta lohtua. Ne voivat olla kuin majakan valo sumussa, pieni\u00e4 toivon kipin\u00f6it\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"","ping_status":"","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-352","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-liiketoiminta"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/worldpoint.eu\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/352","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/worldpoint.eu\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/worldpoint.eu\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/worldpoint.eu\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/worldpoint.eu\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=352"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/worldpoint.eu\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/352\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/worldpoint.eu\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=352"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/worldpoint.eu\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=352"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/worldpoint.eu\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=352"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Surun jakaminen ja k\u00e4sittely runouden kautta<\/h3>\n
Oman sururunon kirjoittaminen \u2013 tie paranemiseen<\/h2>\n
Vinkkej\u00e4 henkil\u00f6kohtaisen sururunon luomiseen<\/h3>\n
Mist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 inspiraatiota ja sanoja suruun?<\/h3>\n
Tunnettuja suomalaisia sururunojen tekij\u00f6it\u00e4<\/h2>\n
Klassiset suomalaiset sururunot ja niiden perint\u00f6<\/h3>\n
Nykyaikaiset \u00e4\u00e4net sururunoudessa<\/h3>\n
Sururunojen k\u00e4ytt\u00f6 muistotilaisuuksissa ja arjessa<\/h2>\n
Oikean runon valinta muistopuheeseen tai korttiin<\/h3>\n
Runot osana muistotilaisuuksien ohjelmaa<\/h3>\n
Runous osana suruty\u00f6t\u00e4 ja toipumista<\/h2>\n
Yhteenveto: Sururunojen ikuinen merkitys<\/h2>\n